UUSIA ALKUJA

April 20, 2021 1 kommentti

Nainen Kaivolla Blogi - Rohkaisua ja ajatuksia uskosta, elämästä ja naiseudesta. Käsintehtyjä uniikkeja kulta ja hopeakoruja sekä muita lahjatavaroita.

 

✧ Otin pari pientä kasvin taimea mukaani ystäväni kotoa viime syksynä. Oksat, jotka otin olivat vehreitä ja elinvoimaisia. Ajattelin, että nämä voisivat olla minun ’yritystäni ’ edustava kukka - kuin uusi elämä ja kasvutarina. Laitoin ne heti kotiin tullessani ruukkuun ja veteen juurtumaan. Pikkuhiljaa niihin kasvoi hennot juuret. Ajattelin mielessäni, että ihanaa, nyt saan ne istutettua ruukkuun.

Minulla oli vanhaa multaa parvekkeella. Istutin kasvin taimet uuteen ruukkuun ja käytin löytämääni multaa ja ajattelin ääneen, että tämä kasvi voisi kuvastaa uuden elämäni alkua ja tulevaa. Kasvi saisi nyt vain runsaasti kukoistaa ja kasvaa. En epäillyt ollenkaan. Huomasin kuitenkin pian, että jo vedessä ollessaan osa kasveista ei viihtynyt, eikä jatkanut kasvua tai elämää. Monet kasvin juurista jotenkin pehmeni huonoksi ja siksi minun oli pakko heittää osa pois. Sain kuitenkin lopulta muutaman vahvemman varren istutettua multaan.

Mutta ei, ne eivät lähteneet kasvamaan. Kokeilin eri paikkoja, valoja, karsin kuolevia ja huonoja taas pois ja istutin niitä takasin ruukkuun, mutta ei. Olin jo epätoivoinen. Pari pientä surkeaa, mutta elävää oksaa oli enää jäljellä. Eipä kasvini näyttänyt olevan nyt kovinkaan vahvoilla. Sen, jonka piti kuvastaa minulle vertauskuvallisesti uuden alkua.

En antanut periksi ja ajattelin vielä kokeilla. Ostin uuden mullan kaupasta ja otin uuden ruukun esiin. Istutin hieman epävarmana uuteen kuohkeaan multaan nämä jäljellä olevat pari pientä hentoista oksaa. Asetin pienen kasvin orastavan kevätauringon alle muutamia kuukausia sitten. Kastelin varoen ja odotin. Pikkuhiljaa huomasin, että oksat voimistuvat ja näyttivät ihan erilaiselta kuin aiemmin. Ne rupesivat elpymään ja pikkuhiljaa kasvamaan. Kasvi on vieläkin pienen pieni, mutta vihdoin uutta versoa puskee! Kaiken sinnikkyyden ja yrityksen jälkeen.

Koen tämän kasvin tarinan puhuvan myös syvemmässä mielessä. Ei sen alku mennyt ihan niin kuin ajattelin, ei siinä voimassa eikä odotuksissa. Osa varsista jopa kuoli, huonot piti karsia ja heittää pois. Kasvi ei kokonaan kuitenkaan kuollut ja sain siirrettyä viimeiset hennot oksat uuteen. Mutta vasta uudessa maaperässä, tuoreessa mullassa ja oikeassa kasvualustassa kasvua ja juurtumista rupesi todella tapahtumaan. Oikealla ajalla, ensimmäisissä kevätauringon säteissä kasvini alkoi elpyä ja tuottaa uutta elämää - kasvua. Kukka on  edelleen pienen pieni, ehkä 1/10:s osa sen lähtöpisteestä. Mutta nyt se on elävä, sinnikäs, kasvaa ja tuottaa hiljalleen mutta varmasti täysin uutta versoa. 

Elämän kasvuvuosien aikana myös monet itse suunnittelemani ajatukset eivät olleet lähteneet lentoon tai toteutuneet niin kuin itse olin ajatellut. Vuosiin  osui kipuja ja monia koulujakin. Sain kyllä nähdä myös lupausten täyttymistä elämässäni, mutta sen suuremman, minuun istutetun aika ei ollut oikea, en ollut valmis. Olin oppinut myös sen, että omassa voimassa tehdyt yritykset eivät kantaneet aina kovinkaan pitkälle. Minulla ei ollut voimia jatkaa yksin tai saada aikaseksi tarvittavaa muutosta.

Viime vuosien aikana ajatus omasta yrityksestä oli saanut kasvaa ja siten jalostunut omassa ajassaan oikeaksi kokonaisuudeksi. Vihdoin ymmärsin sen. Minusta karsittiin paljon, tuntui siltä, että paljon myös vaadittiin, jopa jaksamisen äärirajoille. Odotus tuntui välillä loputtoman pitkältä. Monelle varmasti niin tuttua.

Tänään ymmärrän taas kerran paremmin sanonnan; kaikella on määräaikansa. Kun oikea hetki koitti, elämää syntyi juuri niiden vaikeuksien kautta. Niin kuin siemen syvällä mullassa, se kasvaa piilossa ja odotuksessa. Sitten sen hento verso puskee pinnan läpi näkyviin. Se kasvaa ja kurkoittaa kohti valoa ja kohti sen tehtävää. Koen että sain astua uuteen, johonkin Jumalan parhaaseen ja minulle tarkoitettuun tehtävään. Sitä ohjasi uusi varmuus, rohkeus ja valtava rauha. Ja sitä uutta tässä elän ja opettelen ihmetellen.

Niin kuin tuota kasviani, meitäkin usein karsitaan, riisutaan ja leikataan. Omat suunnitelmat eivät aina toteudu tai ole niitä Jumalan meille tarkoittamia parhaita teitä. Se mille maaperälle rakennamme on äärimmäisen tärkeää. Joskus vanha on poistettava tai revittävä juurineen pois, jotta uutta voi tulla esiin. Emme voi elää vanhassa kiinni jos haluamme kurkotella kohti uutta.  Koen, että  monien elämässä on edessä uuden kasvun aikaa. Ole rohkea hylkäämään asioita elämästäsi jotka eivät kanna hedelmää tai ole sinulle hyväksi. Jos et ole varma mitä tehdä, ole rohkea ja odota Herraa.  Hänen rauhansa ohjaa sinua ja uudistaa voimasi. Saat kulkea rohkeana ja luottaen edeltä valmistetuissa askelissa. Saat kohottaa siipesi ja liitää.

Mikä on sinun uusi huominen tai se jokin pieni uusi alku, joka sydämessäsi kytee? ♡

' En halua tuhlata enää yhtään elämäni hetkeä tekemällä jotain, mitä minun ei kuulu tehdä. Tulkoon mitä vaan, teen sitä mihin minut on kutsuttu. Taivaallinen käsikirjoittaja ei tee virheitä. Hän tietää jo nyt, mitä seuraavalla sivulle lukee. Jätän luottavaisena kirjani auki odottamaan. ' Elise Vilpas

'Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.'
Saarnaaja 3:1-2
"Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. '
Joh 15:1-4
'Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen' Joh 15:7

1 Vastaus

Marjo
Marjo

May 17, 2021

Aivan ihana kirjoitus ja rohkaisu! <3

Jätä kommentti

Viestisi hyväksytään ennen julkaisua. Vain nimimerkkisi jää näkyviin.


Lisää Blogissa

Taivaallista mannaa
Taivaallista mannaa

November 14, 2022

✧ Heräsin jonkin aikaa sitten aamulla sanoihin, jotka toistuivat mielessäni – ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Matt 4:4. Tuntui, kuin tämä sana olisi leimattu sydämeeni, sillä se on viipynyt ylläni. Jäin pohtimaan sitä, mitä Jumala halusi puhua.

Lue lisää →

Ei minulta mitään puutu
Ei minulta mitään puutu

October 31, 2022

✧ Ei onneni mittari tai lähde ole tietynmittainen loma tai vapaa x paikassa x määrän mukaan. Ei se takaa minulle todellista lepoa ja iloa. Olen oppinut ymmärtämään, että Jumala on läsnä aina ja tarjoaa virvoitustaan - lepohetkiä Hänessä. Hänessä minulta ei puutu mitään! 

Lue lisää →

Totuus
Totuus

October 13, 2022

✧ Sanon vuorelle edessäni, mikä on totuus!? julistaen sen uskossa. Sillä kun vihollinen yrittää kahlita, julistan Jumalan sanan totuutta tulemaan esille, sillä totuus tekee meidät vapaaksi. Se avaa silmäni ja ymmärrykseni sille, mikä on totta. Tämän olen ottanut työvälineenä käyttööni, jopa päivittäin.

Lue lisää →