Yrityksen kynnyksellä

Tämä kirjoitus on julkaistu Facebookissa ystävilleni, kun kerroin että olen astumassa uuteen sekä yrittäjyyteen. Haluan sen jakaa myös täällä, koska se valaisee hyvin tunnelmia uuden edessä ja mistä olen aloittanut muutama kuukausi sitten.

➼

Näin Naistenpäivänä 8.3.21 onkin hyvä pohdiskella ja raottaa vähän elämää syvemmin, naiseutta, valintoja, rohkeutta, sydämen saloja ja omaa tietäni. Nämä asiat ovat olleet sydämelläni hyvinkin ajankohtaisia. En ole koskaan ollut vahva kirjoittaja, mutta nyt sydämellä on ajatuksia, joita haluan jakaa.

Täytin juuri 44 vuotta, numerot kyllä vähän kauhistuttavat, en kiellä sitä, mutta silti lopulta olen paikassa ja iässä, joka on juuri hyvä ja jossa minun kuuluu olla. Ulkoiseen liittyy tänä päivänä niin paljon ahdistavaa painetta, aivan vääriä malleja sekä odotuksia, joiden kanssa monet kamppailee. Se on surullista sekä myös minua koskettanut. Olen joutunut välillä muistuttamaan itseäni siitä mihin kiinnitän katseeni, mikä on todella tärkeintä. Samalla tunnen sen kaiken mitä sisälläni on syntynyt kokemuksista elämässä, iloissa ja myös kivuissa. Ne tärkeät tapahtumat ja asiat ovat kaikki muokanneet minua vahvasti siksi mitä olen, pohjalla kallio, joka ei ole koskaan horjunut. Se on ollut aina niin uskollinen.

Vaikka olen ihmisenä jopa erityisherkkä, vahvasti tunteva, niin koen että olen tänään vahvempi ja varmempi naisena sekä itsenäni kuin koskaan. Jos sisälläni oleva ei ole ensin kaunista, ulkoinen on vaan rapistuvaa kuorta.

Äitiys on ollut ja on elämäni tärkein ja täyttävin tehtävä. Sanon sen täydestä sydämestä. Kaiken sen tunnemylläkän, rakkauden, ilon, huolen ja antamisen läpi olen kuitenkin kokenut olevani ensisijaisesti nainen ja aina nauttinut siitä. On ihmeellistä lahjaa, että saan tänään olla myös vaimo miehelle, joka seisoo rinnallani, tukee ja puolustaa minua järkähtämättä sekä uskoo 100 % minuun. Saan olla oma itseni ja toteuttaa asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Luottamus on ollut jotain äärettömän arvokasta, jonka olen saanut omistaa ja sen rakkauden kautta myös paljon minussa on eheytynyt. Olen kuitenkin ensin oppinut seisomaan yksin omilla jaloillani ilman ketään muuta ihmistä ja se on vapautta ja riemua luoden vahvan perustan elämälle.

Moni katsoo ympärilleen, joskus kateellisena toisen elämää. Mutta hän arvioi vain pintaa, sisällään paljon luuloa, oletuksia. Harva kuitenkaan olisi valmis kantamaan tai ottamaan niitä taakkoja, kipuja tai kouluja, joita toinen on käynyt läpi. Meillä on jokaisella se oma risti kannettavana ja meidän omat valintamme hyvin pitkälle määrittelee mitä sen oman sateenkaaren toisessa päässä on. Tämän olen kyllä oppinut! Kun mietin timanttia, se hioutuu äärimmäisessä paineessa ja pimeydessäkin.

Joskus unelmat tai asiat, joita odottaa, ottaa aikaa syntyä, vaatien joskus loputtomalta tuskalta tuntuvaa kärsivällisyyttä ja uskoa. Olen joutunut välillä korjaamaan asennettani, hengittämään syvään, antamaan anteeksi, luottamaan, valiten olla päivittäin kiitollinen ja tehden kuitenkin parhaansa, vaikka siltä ei olisi aina tuntunut... Mutta ykskaks jokin määräaika taas päättyy ja ymmärtää että kaikelle on aikansa. Kun asia otti aikaa kehittyä ja syntyä, minussa tapahtui tärkeää kasvua ja työtä.

Täytin 44 ja samana päivänä perustin yrityksen! Kyllä - minusta tuli yrittäjä! No joo, olin kyllä työstänyt ajatusta jo pitkään.  Minussa elänyt, vuosia kytevä palo tehdä jotain aivan omaa tuli lopulta hetkeen, joka oli oikea. Olin taas lähellä loppuun palamista työelämän vaatimusten äärellä. Mutta sitten - muutamia viikkoja aiemmin tein jopa hullun rohkean uskon hypyn, irtisanouduin vakituisesta esimiehen työstä ilman tietoa tulevista ratkaisuista ja rahallisista tuista. Tein sen ihmeellinen rauha ja varmuus sisällä, aikana, joka on inhimillisesti erittäin epävarma hetki hypätä tyhjän päälle varsinkin taloudellisesti. Mutta mikä ilo ja riemu on ollut tehdä jotain niin rohkeaa, kun tietää että on kuunnellut sydäntään. Enpähän mummona keinutuolissa kadu sitä, etten kokeillut tavoitella unelmia ja vapautta! Ja kyllä, tuetkin uuden yrityksen alkuun järjestyi, kun palaset siirtyivät eteenpäin.

Olen ollut vähän oman tien kulkija koko elämäni, ainakin sydämessäni. Vauvana jo maailman meriä kiertänyt, tukka hulmuten merituulessa, isän vieressä komentosillalla, äidin palvelevia käsiä katsellen. Olen nähnyt paljon, oppinut, mennyt varjeluksessa jopa suurten vaarojen läpi isoisien jalanjäljissä, usein kokien, etten mahdu muottiin. Enkä halua! Olen kiitollinen työpaikoista ja eri tehtävistä, lukemattomista yhteyksistä ja ystävyyksistä, joita on syntynyt vuosien aikana useiden upeiden naisten keskellä. Olen ollut oikealla paikalla. Mutta nyt on aika rakennella jotain ihan omaa, ensin pientä kotoa käsin ja ehkäpä joku päivä vaikka jotain isompaa. Teen sitä kaikilla niillä eväillä, joita olen elämässä saanut. Miten arvokasta se on ollut ja miten kiitollinen Jumalalle olen.

Olen nyt valmis tähän hetkeen. Yritykseni kynnyksellä. Innoissani, ihmeissäni ja hetkittäin nauran että 'apuaaa...'!!  Mutta nyt katson luottaen tähän tyhjään aukeamaan, joka on edessäni. Ja rupean kirjoittamaan täydellisen käsikirjoittajan kanssa. Samalla haluan rohkaista teitä ihanat naiset rinnallani uskomaan ja luottamaan itseenne. Yksikään pieni teko, joka on tehty rakkaudesta ja puhtaasta sydämestä, ei ole merkityksetön. Meillä on erilaisia tehtäviä ja polkuja kuljettavana, mutta uskalla unelmoida ja luottaa huomiseen. Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo. Uskalla olla rohkea ja aina aito ihana oma itsesi, toista sinun kaltaistasi ei ole!

Rakkaudella Miina

P.s Kiitos rakas mieheni Jarno, että uskot minuun ja osaltasi mahdollistat sen, että saan yrittää unelmiani. Sun tuki ja usko minuun on niin arvokasta. Ja jos ei onnistu, okei, otetaan se plan B ja mennään sitten sitä kultaa huuhtomaan Lappiin!