Suojeleva varjo
Seison bussipysäkillä ja katseeni oli maahan. Yhtäkkiä asfaltille heijastui suuren linnun varjo. Hämmästyin varjon ja siipien suuruutta sekä leveyttä ja ajattelin, että sen täytyi olla vähintään kotka. Nostin katseeni ja yltäni lensi pienikokoinen lokki räpiköiden. Hymyilin, mutta saman tien näin asian hengessä.
Me olemme ihmisiä, välillä heikkoja, pieniä ja vajavaisia, niin kuin tuo lokki, joka räpiköi eteenpäin. Se kuitenkin lensi ilmassa ja pääsi liitoon ilmavirtojen nostaessa sitä. Sain nähdä kuitenkin kuvan hengen todellisuuden kautta. Jumalan voima tulee suureksi heikkoudessa. Kun pukeudun Häneen ja kuljen Hänen voimassaan, todellisuus ja vaikutus hengenmaailmassa on voimakas ja suuri.
En katso näkyvään vaan näen näkymättämän. Usko katsoo syvemmällä. Se näkee taivaan näkökulmasta.
”Ei hänelle kelpaa hevosen voima, ei hän mielly miehen jalkojen nopeuteen. Herra mieltyy niihin, jotka häntä pelkäävät, niihin, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa” Ps. 147: 10,11
Keneen Herra mielistyy? Häneen, joka nostaa kätensä Jumalan puoleen. Häneen, joka laittaa toivonsa itsensä sijaan Jumalaan, elämänsä armon varaan, joka peittää kaiken. En rakenna omassa voimassa, en omaa kunniaani vaan Jumalan.
Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra. Sak 4:6
Kun sinusta tuntuu heikolta tai olet vaikeassa, tuulisessa paikassa, muista kuka seisoo sinun vierelläsi. Pukeudu ja nouse seisomaan Jumalan voimassa. Hän on suojeleva varjo ylläsi.
Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: »Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.» Ps 91:1
Jätä kommentti
Viestisi hyväksytään ennen julkaisua. Vain nimimerkkisi jää näkyviin.
Lisää Blogissa
Tervetuloa 2026
✧ Kaiken jälkeen olen taas muuttunut. Sydämeen syvälle on asetettu tarkoitusta ja kutsua, sillä löysin aarteita pimeyden kätköistä. Kulta puhdistuu kovissa kuumuuksissa, timantit syntyvät pimeässä, äärettömissä puristuksissa. Sitä tapahtuu, kun sanoo Jumalalle kyllä. Hän luo kaiken kauniiksi. Hetken puristus luo asioita, joita mitataan ikuisuudessa.
Lepo on kannattelua
✧ Hänen levossaan ja rakkaudessaan ei tarvitse olla yksin ja yrittää jaksaa kaikkea itse, sillä Jumalan lepo on kannattelua. Siinä päästän irti ja otan vastaan lahjan. Siinä rauhan läsnäolo tulee todeksi ja luo luottamuksen, jopa parantumisen tilan. Näen pyhyyden ja suuruuden, joka tuli ihmiseksi ja rinnalle - jokaisen, joka Häntä etsii.
Älä elä eilisessä
✧ Jumala haluaa osoittaa, että uusi on puhkeamassa esiin ja taimelle, etkö huomaa, etkö ymmärrä? Pieni taimi on lähes näkymätön ensin, mutta se on vahva uuden elämän kasvu. Katso Jeesuksen kanssa, niin näet.