Ruohonjuurella
Kävelin pitkin harmaan sateen pieksämää polkua. Pitkät heinät osuivat saappaisiini, hengitin ympäröivää ilmaa ja tilaa. Vein monia ajatuksiani Jumalalle. Katselin siinä samalla ympäröivää luontoa, lakastunutta jo ruskeaksi kuihtunutta heinikkoa. Syksy – niin monia ajatuksia herättävä aika, ääretöntä kauneutta ja samalla haikeaa kuolemaa, kun luonto valmistautuu kohtaamaan talven. Olin väsynyt, jumissa omissa ajatuksissani, näin vain yhdestä vinkkelistä asioita, myös ympärillä olevan.
Kyykistyin polulle ja olin hiljaa, kuin piilossa kaikelta muulta maailmalta. Ihana hiljaisuus ja rauha laskeutui ja samassa kuulin selvästi sanat ’Joskus pitää mennä ruohonjuuritasolle, jotta voi nähdä! ’ Tiesin, että Jumala halusi puhua.
Jäin katselemaan ensin tylsältä näyttävää kuihtunutta heinikon reunaa ja lakastuvaa ruohikkoa. Painoin katseeni alas ja sitten rupesin näkemään. Tuhansia kimmeltäviä sadepisaroita, pieniä timantteja kasvien lehdillä. Vielä tarkemmin, kun katsoin, oli ruohonjuuritaso täynnä vehreitä kauniita kasveja, hentoja lehtiä, kauniita ja niin täydellisiä yksityiskohtia. Ihastelin vain sitä ihmeellisyyttä ja syvyyttä mitä näin.
Joskus pitää mennä ruohonjuuritasolle, jotta näkee asioita ihan uudella tavalla. Tuhannet pisarat ympärilläni puhuivat myös sitä, että jos ei sada, niin ei voi tulla uutta kasvuakaan, eikä sitä kauneutta ja raikkautta, mitä sateen jälkeen syntyy.
Tämä on myös meidän elämässämme totta. Rankkasateiden, myrskyjen, erilaisten ahjojen ja laaksojen aikana tapahtuu jotain äärettömän arvokasta, jos sallin mestarin tehdä sen minussa. Jos vain kasvaisin täydellisissä olosuhteissa korkealla kukoistaen, en koskaan oppisi kestämään vaikeissa hetkissä, en tulisi vahvaksi kuin suuri tammi, jonka juuret ulottuvat syvälle. Ilman koetuksia uskoni, kärsivällisyyteni odottaa ja luottamukseni ei kasvaisi.
Jumala ei valmista ahjossa palvelijaansa ’vain työkaluksi’, vaan hänet valmistetaan yhteyteen. Jokainen Jumalan oma on kutsuttu elämään Jumalan yhteydessä. Joskus työ ottaa aikansa, pitkänkin ajan ennen kuin Jumala ottaa tulessa koetellun palvelijansa käyttöön, koska hänet on valmistettu oikeaan hetkeen. Kuin kultaseppä Jumala tuntee oikean lämmön ja ajan, mitä hän tarvitsee valmistaakseen käyttöönsä kestävän ’instrumentin’. Herra ottaa palvelijansa ahjon hehkusta tai ’puhdistuksen tulesta’ juuri oikean aikaan.
Ja kukaties sinut on kutsuttu esiin, olet tarkoitettu juuri tällaisia aikoja varten? (Ester 4: 14)
Tarvitsemme monissa asioissa kykyä nähdä uudella tavalla, jotta voisimme ymmärtää syvemmin ja laajemmin Jumalan työtä meissä ja ympärillämme. Voimme löytää viisautta sekä asioita, jotka ovat olleet piilossa, maan hiljaisia ja nöyriä, jotka omaavat ainutlaatuisia lahjoja, kykyjä ja uskollisuutta.
Meidän oma elämämme tarvitsee välillä myös syvempää tarkastelua, sillä jos meidän oman elämämme juuret eivät ole kunnossa, ei perustus kasva oikeaan suuntaan tai sillä parhaalla potentiaalillaan kohti meille tarkoitettuja siunauksia.
Tämä sana voi puhua sinulle eri tavoin. Pimeys on voinut sokaista sinut, pelko kahlita. Jumala ei halua, että näemme liian kapean näkövinkkelin kautta, niin että näkökenttämme turtuu näkemään vain jotain yhtä opittua, totuutta tai asiaa.
”Anna, oi Herra, näkevät silmät! Suuri on Jeesus, nyt palvomme Häntä. Anna oi Herra, kuulevat korvat, ääntäsi kuulla ja tahtosi tehdä” lauletaan vanhassa laulussa.
Jotta kuulee linnun laulua, on pysähdyttävä ja kuunneltava. Jotta näkee pienimmänkin kukkasen, on katsottava tarkasti. Kun pysähtyy kuuntelemaan, voi siinä kuulla itsensä Luojan äänen. Kun katsoo hentoa vartta, voi nähdä siinä Jumalan käden jäljen ja Hänen suuruutensa.
On hyvä pysähtyä. Katsoa joskus toisen - lapsen, työntekijän tai kenties yksinäisen vanhuksen silmin? Tarkistella omaa tekemistä ja sydäntä Jumalan silmin ja Hänen sanansa valossa?
Ehkä Jumala puhuu myös sinulle tämän kautta asioista, joita pitää elämässäsi hoitaa juuritasolla, niitä elämään tulleita vääriä asioita, jotka ovat tärkeä kitkeä pois, jotta uutta elämää ja eheyttä voi tulla. Ja ehkä siten ymmärtää jonkun elämäsi ongelman juurisyyn, jonka Jumala haluaa paljastaa ja korjata, jotta voisit vapautua valheista tai vanhoista haavoista. Sekä mahdollisista vääristä malleista, jotka ovat päässeet muokkaamaan elämääsi väärään suuntaan.
Ilm. 3 puhutaan myös näön puuttumisesta. Siinä moititaan ylpeydestä, joka tekee sokeaksi. Ihminen näkee vain itsensä ja luottaa omiin kykyihinsä. Ylpeyden sokaisemille annetaan neuvo: ”Osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet.” Mitä tuo silmävoide voisi olla? Ehkä oman paikan ja tilanteen ymmärtämistä. Kenelläkään ei ole varaa nostaa itseään toisen yläpuolelle. Tarvitsemme Jumalan antamaa näkökykyä.
Ja toivomme on siinä, että Jumala itse kääntyy puoleemme ja kirkastaa kasvonsa meille. Siksi psalminkirjoittaja pyytää: ”Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen.” Tähän pyyntöön Jumala vastaa. Hän avaa pyytäjän silmät näkemään Kristuksen armolliset kasvot. Jumala avaa korvat kuulemaan hänen äänensä. Tämä voi tapahtua joskus myös joskus vaikean kautta.
Mutta Jeesus ilmoitti: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.” Joh. 11:25 Vaikka elämässämme näyttäisi kuolleelta, uusi elämä koittaa Jeesuksessa.
Silloin syntyy myös toisenlaista, uskon antamaa näkökykyä. Se näkee Jumalan läsnäolon meidän omassa elämässämme sekä lähimmäisissä, maailmassa, luonnossa, linnun laulussa, kaikessa hyvässä siunauksessa mitä elämässä saamme.
”Hiljene, sieluni, Jumalan edessä! Hän antaa minulle toivon.” Ps. 62:6
Anna minulle tänään Jumala, näkevät silmät ja rohkeus muuttaa asioita sinun tahtomallasi tavalla!
Rohkeutta sinulle rakas sydän! ♡
Jätä kommentti
Viestisi hyväksytään ennen julkaisua. Vain nimimerkkisi jää näkyviin.
Lisää Blogissa
Jospa siunaisit minua.
Hengitä syvään
